Suvipäivien raamattutuntien teemoina olivat Rajaton armo, Rajaton rakkaus, Rajaton usko ja Rajaton toivo.
Toiminnanjohtaja Hannu Nymanin aiheena oli rakkaus. Hän totesi, että
kaikkivaltiaan Jumalan rajattoman rakkauden salaisuus on antamisessa, itsensä antamisessa, luovuttamisessa.
Tässä ote hänen puheestaan.
Jumala, joka antoi oman Poikansa tuon rajattoman rakkauden vuoksi kuolemaan meidän syntiemme edestä, Hän tuli samalla osoittaneeksi, ettei edes kaikkein suurin rakkaus ole rajatonta. Silläkin on rajansa. Tuon rajan määrää tuon rakkauden kohde.
Kaiken rakkauden rajallisuuden asettaa sen kohde. Rakkauden kohteella on oltava oikeus ja mahdollisuus myös kieltäytyä sitä kohtaan osoitetusta rakkaudesta. Jos näin ei ole, kyseessä ei ole rakkaus, vaan pakko.
Oletko koskaan ajatellut, miten suurta valtaa juuri Sinä voit käyttää? Koko maailmankaikkeuden Luoja joutuu nöyrtymään Sinun edessäsi, jos Sinä kieltäydyt ottamasta vastaan Hänen rakkauttaan. Annat Hänelle rukkaset. Pettyneen rakastajan tavoin Hänkin joutuu väistymään. Sinä, joka aina olet odottamassa Jumalalta Hänen rakkauttaan, oletko koskaan ajatellut, miltä Hänestä tuntuu tulla torjutuksi rakkaudessa.
Risti on vastaus myös niille, jotka tänä päivänä yhä voimakkaammin korostavat kaiken yllä vaikuttavaa Jumalan rakkauden rajattomuutta myös eri tavoin uskovien kohdalla. Omassakin kirkossamme kuulemme äänenpainoja, joiden mukaan Jumala on rakkaus siihen mittaan saakka, ettei mitään evankeliumin julistamista enää tarvita. Riittää pelkkä Jumalan rakkaus, joka sulkee sisäänsä kaiken maailman. Kun ennen vietiin eteenpäin pelastuksen sanomaa, tänään riittää pelkkä dialogi.
Jumalalle itselleen ei riittänyt pelkkä rakkaus. Hän itse tarvitsi ristin osoittamaan tuota rakkautta. Millä oikeudella me kykenemme neuvomaan Jumalaa ja kertomaan Hänelle, että kyllä pelkkä Hänen rakkautensa ilman ristiäkin olisi riittänyt? Mistä me sen niin varmasti tiedämme?
Jokainen, joka kieltää kristinuskon keskuksesta sanoman rististä, osoittaa sekä ymmärtämättömyyttä Jumalan rakkauden syvyyttä kohtaan sekä myös kyvyttömyyttä nähdä ihmisen lohduton asema Jumalan edessä ilman ristiä.