Näköalapaikalla perheeseen
‑ Voisi sanoa niin, että perhe ”asuu” mielessämme. Perheen keskellä, tai sitä ilman, ihminen elää ja kasvaa, vahvistuu tai särkyy, toteaa perheterapeutti Sirkku Suontausta-Kyläinpää. Hän puhuu perheen merkityksestä Sanan suvipäivillä Mäntsälässä lauantaina 13.5.2009 klo 15.00. (-lehti)
Työssään koululääkärinä ja perheterapeuttina Sirkku Suontausta-Kyläinpää sanoo katsovansa perhettä monesta suunnasta, samalla tavoin kuin patsasta katsotaan eri näkökulmista.
‑ On paljon perheitä, joissa voidaan hyvin. Itse teen työtäni siellä, missä näen paljon perhesuhteiden jättämää kipua ja särkyneisyyttä. Koululääkärin työstä puolet on käytännössä mielenterveystyötä.
Hän työskentelee nuorisopsykiatrian poliklinikalla.
‑ Perheiden rikkinäisyys on todellista. Lasten ja nuorten näkökulma jää jalkoihin aikuisten omassa hädässä.
‑ Kaikki lasta haavoittavat asiat eivät tietenkään tule perheen sisältä. Koulukiusaaminen on yksi esimerkki perheen ulkopuolelta tulevista asioista. Niissä tilanteissa korostuu se, millaisen turvaverkon oman perheen suhteet voivat selviytymiselle antaa.
Aikuisten masennuksen taustalla Sirkku Suontausta-Kyläinpää näkee monissa tapauksissa lapsuuden vaikutukset.
‑ Jos asiat hoidettaisiin aiemmin, siis hoidettaisiin lapsia, voitaisiin vähentää merkittävästi aikuisiässä puhkeavaa masennusta.
Tässä kohdassa Suontausta-Kyläinpää ei puhu vain ammattinsa puolesta, vaan myös itse syvissä vesissä kulkeneena.
Aina on toivo
‑ Jokaisella on oma tarinansa siitä, miten syvällä käy. Itse ajattelen, myös omien kokemusteni pohjalta, että aina on toivoa. On mahdollista päästä eteenpäin.
Omat elämän prosessit näkyvät myös Sirkku Suontausta-Kyläinpään kirjoissa Helmisimpukka - runoja uupumuksesta, särkyneisyydestä ja toivosta sekä Perhesalaisuudet, Vaikenemisesta vapauteen. Helmisimpukka-kirjan pohjalta on syntynyt myös runo-musiikki-draamateos Vahvempi kuin minä, joka esitetään Krito-konferenssissa Vivamossa elokuussa.
‑ Pieninä meillä ei ole sanoja kuvaamaan tunteitamme. Silti muistamme ei-sanallisesti, meillä on keho- ja tunnemuisti. Usein saamme kosketuksen siihen rationaalista puhetta paremmin esimerkiksi musiikin tai runojen avulla.
‑ Parhaimmillaan perhe on voimavara. On olemassa verkosto, joka kannattelee. Silloin kun omat vanhemmat eivät sitä ole, on joku toinen, vaikkapa mummo tai serkku, Sirkku Suontausta-Kyläinpää pohtii.
‑ Joskus taas perhe on ollut verkosto, johon on joutunut, jota ei ole voinut itse valita. Sukupolvien ketju näkyy myös seurauksista.
‑ Usko Jumalan rakkauteen ja armoon mahdollistavat kivun kohtaamisen ja käsittelemisen. Ne merkitsevät myös sitä, että jokainen on arvokas. Ja sitä, että on toivo.
Lähetä Sirkulle kysymyksesi
Sirkku Suontausta-Kyläinpää kokoaa Suvipäivän puheensa osittain etukäteen tehtyjen kysymysten pohjalta. Kysymyksiä hänelle aiheesta voi lähettää toukokuun loppuun mennessä sähköpostitse osoitteella:
.
|