Kansan Raamattuseura    |    Sana-lehti    |    KirjaSana    |    Yhteystiedot    |    Palaute    
Suvipäivät 2012
Seurakuntaseminaari
Tule talkoisiin
Suvipäivät 2011

Kyllä tästä selvitään

Veikko Toivonen pitää hyvänä, että työn ohessa ihminen tekee muutakin hommaa. Siitä tulee tasapainoa elämään.
Maailmanmeno on muuttunut nopeatempoisemmaksi sitten viime laman. – Mutta valittamalla ei tätä kriisiä voiteta, Helsinki-Vantaan lentoaseman henkilöstöpäällikkö Veikko Toivonen sanoo. (-lehti)

 

 

Yt-neuvottelut ovat olleet yrityksissä päivän sana koko kevään. Henkilöstöpäällikkö Veikko Toivosen työpaikalla Helsinki-Vantaan lentoasemalla työntekijöillä on mahdollisuus valita lomautuksen ja lomarahojen vapaaksi vaihtamisen välillä.

 

 

 

Koko ilmailulaitos Finavia-konsernin johto näytti esimerkkiä lupaamalla luopua kuukauden palkasta kuluvan vuoden aikana.

 

 

 

Henkilöstöpäälliköllä on seitsemän alaista ja 600 työtoveria, joista kolmasosa naisia ja loput miehiä. Vuorotyötä Vantaan lentoaseman finavialaisista paiskii työn luonteesta johtuen peräti kaksi kolmasosaa.

 

 

 

1990-luvun lamasta selvittiin, mutta pelikentälle on Toivosen mukaan tullut hermostuttavia lisätekijöitä. Lentoyhtiöt ympäri maailmaa ovat lujilla matkustajamäärien vähenemisen ja kannattavuuden laskun myötä. Samaan aikaan pitkä nousukausi on luonut työntekijöille kuvan loputtomasta leveästä leivästä.

 

 

 

– Kukapa meistä haluaisi tinkiä älyttömän hyvästä elintasosta, Toivonen miettii.

 

 

 

Työntekijöiden suhtautuminen yrityksen tiukkenevaan talouteen vaihtelee laidasta toiseen. Osa ottaa tilanteen ohi menevänä häiriönä, toiset hätääntyvät, ja pelko hiipii puseroon. On myös niitä, jotka eivät haluaisi olla maksumiehinä lainkaan.

 

 

 

– Henkilöstön ristiriitaiset tunteet voi ymmärtää hyvin.

 

 

 

Lentoasemalla rakennetaan parhaillaan upeaa terminaalin laajennusta SPA-tiloineen, eikä työ ole vähentynyt. Meillä on hyvä maine maailmalla ja meidät on palkittu kansainvälisissä vertailuissa, mutta se ei tuo helpotusta henkilöstölle.

 

 

 

Diakoni päätyi lentoasemalle

 

 

 

Toivonen on viihtynyt Helsinki-Vantaan lentoasemalla lähes puolet elämästään. Samassa konsernissa työskentelee myös vaimo Heli.

 

 

 

Diakonin koulutus 1970-luvun alussa viittasi työhön kirkon suuntaan, ja nuori mies kävi vuoden katsastamassa seurakuntatyötä.

 

 

 

Pian varusmiespalvelun jälkeen Toivonen löysi kuitenkin itsensä Kriminaalihuolto-yhdistyksestä sosiaalityöstä, jota seurasi pesti Kalliolan nuorisokodissa. Sitten onni potkaisi ja sosiaalipäällikön virka löytyi Vantaalta Ilmailuhallituksesta.

 

 

 

Nykyisessä tehtävässään Toivosen työhön kuuluu tukea henkilöstöä ja ohjata esimiehiä vaikeissa tilanteissa sekä kehittää henkilöjohtamista. Kun tulee vaikeita aikoja, hän haluaa muistuttaa, että huominen voi olla jo parempi.

 

 

 

Hän kuuluu myös lentoaseman johtoryhmään ja on siinä ominaisuudessa vastuussa lentoasemakokonaisuuden johtamisesta.

 

 

 

 – Tässä ammatissa auttaa, kun on nähnyt elämää ja joutunut itsekin jonkun verran rämpimään. On tullut jonkinlainen käsitys ihmisten tuskasta ja selviytymisestä.

 

 

 

Monet menot pitävät vireänä

 

 

 

Toivonen on ehtiväinen mies, jolle on kertynyt sievoinen määrä luottamustehtäviä kunnassa, seurakunnassa, puolue- ja järjestöelämässä.

 

 

 

Viimeksi kuluneen vuoden aikana hän on vetänyt kesäkuisten Sanan suvipäivien järjestelytyöryhmää kotipaikkakunnallaan Mäntsälässä.

 

 

 

Aktiivisuuttaan hän perustelee näin:

 

 

 

– Tekemällä erilaisia hommia pysyy hengissä. Kukaan ei jaksa painaa ansiotyössä aina yhtä hyvin, tulee takkiin ja on huonoja päiviä. Silloin on hyvä, jos on muita tehtäviä, joissa voi kokea onnistumisia. Siitä tulee tasapainoa elämään.

 

 

 

Voimanlähteekseen hän nostaa kristityn lapsuuskodin arvot. Vanhemmat kuuluivat Kangasalan helluntaiseurakuntaan. Sodassa haavoittunut isä kuoli keuhkotautiin Veikon ollessa viisivuotias.

 

 

 

– Siinä sitä kasvettiin keskuksenhoitajan ainoana lapsena. Mitään ei puuttunut, mutta oli tylsää olla sotaorpo.

 

 

 

Lapsuudestaan Toivonen muistaa seurakunnan saarnaajat, jotka joskus yöpyivät kodissa.

 

 

 

– Lähdin äidin mukaan hengellisiin tilaisuuksiin puku päällä, golffarihousuissa ja nahkasalkku kainalossa. Kokouksista mieleeni jäi armolahjojen käyttäminen kielillä puhumisineen ja polvirukouksineen. Ne taisivat vähän pelottaakin pikkumiestä.

 

 

 

Viisitoistakesäisenä Veikko löysi tiensä luterilaisen seurakunnan nuorten joukkoon, kävi rippikoulun ja liittyi sitä tietä kirkkoon.

 

 

 

– Valmistuttuani diakoniksi äiti seurasi perässä tuumien, että onhan se liityttävä, kun pojalla on kirkollinen koulutus.

 

 

 

Rukous kantaa herkkää miestä

 

 

 

Pohjimmiltaan herkkänä miehenä itseään pitävä ja rukoukseen säännöllisesti turvautuva Toivonen kuvaa uskoa heittäytymiseksi.

 

– Täytyy uskoa, että Jumalan pitää huolen.

 

 

 

Seurakunnallista vastuuta hän on kantanut kotiseurakuntansa seurakuntaneuvostossa ja kirkkovaltuustossa.

 

 

 

– Diakonin vihreän paidan ja pantakauluksen puen päälleni silloin, kun kirkkoherra Mikko Seppälä sattuu pyytämään avustajaksi ehtoollisenjakoon.

 

 

 

Teksti: Lea Lappalainen

 

Kuva: Jani Laukkanen

 

 

 

-----

 

 

 

Ilmailulaitos Finavia

 

  • valtion liikelaitos
  • toimiala: lentokenttä- ja lennonvarmistuspalvelut
  • mukana 25 lentoasemaa
  • koko konsernissa työntekijöitä 2700
  • konsernin liikevaihto 336.2 milj. euroa (2008)
  • Helsinki-Vantaa valittu parhaaksi lentoasemaksi

 

 

 

Tapahtumahaku

Mitä
Missä

Vapaa haku

Suurtapahtumat

  • Sanan Suvipäivät
  • Kirkastusjuhlat

    Tule mukaan

  •  
  • Mitä voin tehdä?
  •  
  • Tule lähettäjäksi

    Seurakuntapalvelut

  • Kaiken keskellä Jumala
  • Valo loistaa pimeydessä -monologi

    Kansan Raamattuseura  PL 48  08101 Lohja | puh. 0207 681 610  fax. 0420 793 435