Armo imee mukaansa
Armolla on oma outo vaikutuksensa ihmiseen. Se muuttaa kylmän lämpimäksi, passiivisen aktiiviseksi, se haastaa ihmistä kohtaamaan rajansa. Ei pakolla, vaan koska se imee mukaansa.
Niin kävi Jeesuksen opetuslapsille.
– Juutalaisuus on perusluonteeltaan erottelun uskonto. Siinä tehdään ero puhtaiden ja saastaisten välille, juutalaisuuteen perehtynyt Lauritsalan kirkkoherra Jouni Turtiainen toteaa.
Miten kipeä olikaan tilanne, kun lähetyskäskyn saaneet opetuslapset joutuivat rikkomaan lapsuudestaan saakka oppimiaan rajoja, jotka tuntuivat jopa kuvottavilta. Otetaanpa esimerkiksi Filippus, diakoni, joka joutui pitämään kristinuskon oppitunnin etiopialaiselle hoviherralle.
– Etiopialainen edusti ihonväriltään henkilöä, joka ei kuulunut juutalaiseen kansaan. Köyhyyttä ihannoivan alkuseurakunnan kannalta hän oli vaikea tapaus myös siksi, että hän oli rikas. Hänellä oli varaa mennä kirjakauppaan ja ostaa oma kirjakäärö, joita juutalaiset ostivat vain koko yhteisöä varten. Lisäksi hän oli eunukki, sukupuolisesti epäkelpo.
– Siinä oli paljon syytä Filippukselle ajatella, että viimeisenä tämmöinen kaveri otetaan porukoihin mukaan.
Silti Filippus kapusi hoviherran rattaisiin ja lopulta kastoi tämän kristityksi. Ei siinä ollut vaihtoehtoja. Kun on itse armahdettu, armahtaa.
Opetuslapset lähtivät Jerusalemista Juudeaan, voittivat vastenmielisyytensä harhaoppisia samarialaisia kohtaan ja jatkoivat inhottavien pakanoiden keskuuteen aina Roomaan saakka.
– Yksikään ihminen ei suostu ylittämään hänelle asetettuja näkymättömiä kansallisia rajoja, ellei pakko tule sisältä. Enemmän kuin muualla rajat ovat päässämme. Jumalan sanan edessä olemme kuitenkin kaikki samanarvoisia. Jumala tekee meistä syntisiä ja osoittaa, ettei kukaan ole toisen yläpuolella.
Se tuppaa toisinaan kuitenkin unohtumaan, mikä näkyy vaikkapa kirkollisessa keskustelussa.
– Me rajaamme ja pihtaamme armoa. Useinhan me sanomme, että pääset armosta osalliseksi jos…, Turtiainen huomauttaa.
Jumalan puolelta armo on rajaton.
|